Miten hyödynnän sosiaalista mediaa tulevaisuudessa?

Miten hyödynnän sosiaalista mediaa tulevaisuudessa?

En usko itse lisääväni somen käyttöä juurikaan tulevaisuudessa. Koen esimerkiksi Twitterin hyvin väsyttäväksi ja riitaisaksi maailmaksi, jossa keskustelut eivät johda mihinkään ja trollit mylläävät vapaasti. Miksi käyttää omaa aikaansa sellaiseen?

Sen sijaan olen sitä mieltä, että yritysten on helppoa saada näkyvyyttä ja tehdä itseään tunnetuksi somen avulla. 

Se on vieläpä erittäin edullista tai ilmaista.

Tutustuin tämän kurssin takia snapchattiin ja etsin sieltä erilaisten lehtien postauksia ja yllätyin iloisesti. Myös instagramin käyttöä olen laajentanut ja hiljattain löysin itselleni ripsienlaittajan sitä kautta. 

Yksityishenkilönä olen tarkka someviestinnästäni. En postaa koskaan mitään mikä liittyy edes etäisesti työhöni tai työkavereihin. Minusta on parasta pitää yksityiselämä ja työ erillään. 

Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa omassa työpaikassani aletaan käyttämään sosiaalista mediaa, sillä siinä on valtavasti potentiaalia. 

Oppimistehtävä 2c

 

Sosiaalisen median pelisäännöt

 

Ajattelin kirjoittaa tähän oman työyhteisöni ohjeistuksesta, mutta en löytänyt Islabin intranetistä oikeastaan mitään ohjetta somen käyttöön. Ainoa ohje jonka itse olen saanut oli, että älä käytä somea työajalla, älä postaa mitään töistä tai työvaatteet päällä. 

Suomen tanssiurheiluliitto on koonnut selkeät ohjeet seuratoimijoitaan, tanssijoita, heidän vanhempiaan ja valmentajia varten. 

Ohjeista nousee kehoitus varovaisuuteen päivitysten leviämisen suhtaan ja kehotus tasapuolisuuteen: jos vanhempi harrastaja tai valmentaja ottaa yhden lapsen kaveriksi, pitäisi kaikki muutkin ryhmän lapset ottaa. Myös huonojen vaikutteiden välittämistä pyritään suitsimaan: päihteiden käytöstä yms. ei tulisi julkaista päivityksiä nuorempien nähtäväksi. 

Ohjeissa kannustetaan yleisesti hyvään käytökseen ja neuvotaan päivittämään vain sellaista, mitä voisi sanoa päin kasvoja kyseiselle henkilölle.

Tällaiset ohjeet ovat varmasti erittäin hyvät ja todella tärkeät kun on kyseessä mikä tahansa yhteisö. Erityisen merkityksellisiä ne ovat kun puhutaan urheilujärjestöstä, jossa on kilpailuhenkisiä lapsia ja nuoria harrastajina. Kiusaamisen kitkeminen on varmasti jatkuva urakka..

Koetin etsiä, mutta en löytänyt tietoa kuka on laatinut nämä sosiaalisen median pelisäännöt. STUL:on hallitus on määritellyt liiton toimintaperiaatteet ja arvot, joten somesäännötkin kumpuavat todennäköisesti samasta lähteestä. Mielestäni kyseiset säännöt kattavat kaiken olennaisen ja niissä on hienosti huomioitu ryhmä jolle ne on suunnattu: lapset ja nuoret. Ne ovat selkeät ja kattavat ja suoraan sanottuna olisi mielestäni täysin asiallista, että tällaista käytäntöä levitettäisiin laajalle ja että siitä tulisi luonnollinen osa kaikkea toimintaa tänä päivänä. On tärkeää, että tällaiset ohjeet tulevat neutraalilta tasolta ylhäältä päin ja että ne ovat samat kaikille ja koskevat kaikkia.

https://www.dancesport.fi/wp-content/uploads/2018/05/Suomen-Tanssiurheiluliitto-ry-Sosiaalisen-median-pelis%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t.pdf

Oppimistehtävä 2b

Digitaalinen identiteetti

Oma digitaalinen jälkeni näyttää melko olemattomalta. Googlesta minusta ei löytyy vain Linkedin-profiilini ja tyttönimellä julkaistu ammattikorkeakoulun opinnäytetyöni. 

Twitteri-tiliäni tai Facebookia tai Instagramia ei myöskään löydy, sillä Facebook on salainen ja Twitter ja Instagram eivät ole omalla nimelläni.

 Harvinaisen tyttönimeni ja melko harvinaisen nykyisen sukunimeni takia olen aina kiinnittänyt tähän asiaan paljon huomiota ja pyrkinyt siihen, että minusta ei löydy tietoa netistä.

Omien tietojen määrään netissä voi vaikuttaa esimerkiksi some-sovellusten kautta. Niistä löytyy yksityisyys asetukset missä voi kieltää esimerkiksi profiilin näkymisen muille kuin ystäville. Työni puolesta minua ei myöskään netistä löydy, mutta monilla ei ole tätä vaihtoehtoa. Esimerkiksi sisarestani löytyi heti paljon tietoa ja kuvia. Hän on töissä Sanomalla. 

Tietojen poistamisen ainakin pitäisi onnistua EU:tietosuoja-asetuksen mukaan ilmoittamalla palvelun tarjoajalle, että peruutat antamasi suostumuksen. Mielenkiintoista oli, että palvelun tarjoaja voi kieltäytyä tästä jos tiedot ovat perustellusti tarpeen sananvapauden ja tiedon välittämiseen, lain noudattamiseen, rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseen, yleisen edun nimeen tai tietoja tarvitaan oikeusvaateen laatimiseen, esittämiseen tai puolustautumiseen.

Muuten esimerkiksi kuvat leviävät yksityisten henkilöiden älylaitteissa nopeasti niin laajalle, että niiden totaalinen kitkeminen on mahdotonta. Siksi kannattaa aina todella miettiä mitä julkaisee.

Olen myös miettinyt onko olemattomasta digitaalisesta identiteetistäni minulle myös haittaa. Saattaa ollakin esimerkiksi työnhaussa. Varmasti asia olisi näin jos ammattini liittyisi viestintään tai vaikkapa politiikkaan. Olen tavallaan näkymätön, menneisyydestäni ei ole dataa netissä. 
Nykyisessä ammatissani terveydenhuoltoalalla tämä ei haittaa, mutta varmasti se haittaisi tai olisi vähintäänkin outoa jos hakisin jollekin muulle alalle töihin.

Kuvien ja tietojen manipuloinnilla on varmasti valtava merkitys! Vaikka niitä saisikin oikaistua myöhemmin ja yleensä ei saa niin silti voi jäädä elämään jokin inhottava käsitys ihmisestä tai juoru.
Erityisesti julkisiin virkoihin pyrkivien kannalta tällainen on todella kiusallista.


 

Oppimistehtävä 2a

https://moodle.oamk.fi/mod/forum/discuss.php?d=71407#p179778

https://moodle.oamk.fi/mod/forum/discuss.php?d=80184#p179791

https://moodle.oamk.fi/mod/forum/discuss.php?d=79227#p179819


Linkit keskusteluihin, joihin olen osallistunut.

Esimmäinen keskustelu käsitteli sairauspoissaoloilmoitusta työpaikalla. Useassa työpaikassa on otettu käytäntö, että sairauspoissaolo ilmoitetaan ja merkitään työvuorolistaan merkillä P (poissa).

Oma kantani on, että käytäntö on hyvä, mutta omalla kohdallani en noudata sitä. Minua ei haittaa jos työkaverit tietävätä sairaudestani ja kerron usein heille myös suunnilleen milloin luulen tulevani töihin. Tiedän omasta työyhteisöstäni useita henkilöitä, jotka ovat erittäin arkoja omien sairauspoissaolojensa suhteen. Heitä käytäntö palvelee ja suojelee. Hyvä juttu siis.

Toisessa keskustelussa käsiteltiin sitä, että saikulla oleva päivittää someen kuvan itsestään imuroimassa ja saa pian esimieheltään soiton: miksi et ole töissä vaikka pystyt imuroimaan?

Tämä onkin mielenkiintoinen juttu. Ensinnäkin miksi ihmisillä on somekavereina työkavereita jos he eivät kuitenkaan ole heidän kanssaan niin läheisissä väleissä, että kertoisivat tarkemmin sairaslomastaan? Toiseksi: miksi he julkaisevat sairasloman kanssa ristiriidassa olevan kuvan somessaan kun tietävät, että siellä on myös työkavereita?

Työelämä olisi hyvä pitää erillään yksityiselämästä. Jos ei siihen pysty tai sitä halua tehdä, kannattaisi TODELLA miettiä mitä sinne someen julkaisee. Julkaisut leviävät nimittäin yllättävän laajalle.
Esimiehen toiminta oli mielestäni erittäin pöyristyttävää. Hänen pitäisi ymmärtää tilanne paremmin ja käyttäytyä asiallisesti.

Kolmas keskustelu käsitteli terveydenhuoltoalan henkilöstön tekemiä "urkintarikoksia". Eräs keskustelija oli ehdottanut karanteenialuetta oman asuinpaikan ympärille jonka sisällä ei saisi työskennelleä, jotta ei voisi urkkia naapureita. Olin tästä eri mieltä ja ehdotin pikemminkin, että omien lokitietojen saamista helpotettaisiin ja siihen ohjattaisiin potilaita. 


* Tietosuojan näkökulmasta kannattaa huomioida kolme näkökulmaa: oma, muiden ja työnantajan tietosuoja. Omia asioitaan saa jokain jakaa tietysti halunsa mukaan, mutta ihmisten kannattaisin muistaa se, että niitä ei koskaan enää saa pois.
Muiden tietosuojan kanssa on tärkeää olla vielä tarkempi. Toisen päivitykseen liitetty viaton kommentti saattaa olla katastrofi päivityksen tekijälle. Klassinen esimerkki tästä on runsaat onnittelut raskaudesta toisen facebook-seinälle kun onnittelujen kohde ei ole vielä aikonut asiasta laajemmin kertoa.
Työnantajan tietosuoja täytyy jokaisen ymmärtää: mitään töihin liittyvää asiaa ei saa postata julkisesti someen, ellei työnantajan kanssa ole muusta sovittu. 

* Avoimuuden ja läpinäkyvyyden eduista minulla on vahva mielipide. Useimmat ihmiset ovat empaattisia ja ymmärtäväisiä. Omista asioistani kerronkin aika suoraan kollegoille. Jos kertoo avoimesti sairastuneensa esimerkiksi syöpään on tuki ja symptia kollegojen suunnalta voimavara. Avoimuus myös leikkaa siivet perättömiltä huhuilta ja spekulaatioilta. 

* Henkilökohtaisten tietojen jakamisesta voisi olla hyötyä esimerkiksi vaikeassa elämäntilanteessa (läheinen tekee kuolemaa/on kuollut, avioliitto rakoilee, lapsi on sairas). Työkaverit ymmärtäisivät silloin paremmin esimerkiksi mielialanvaihteluita ja äkillisiä poissaoloja. Lisäksi heiltä tuleva tuki auttaisi jaksamaan.
Itse koin erittäin terapeuttisena kun jouduin vakavaan auto-onnettomuuteen ja kerroin siitä työkavereille. Kävin asiaa heidän kanssaan paljon läpi (heitä on monia ja kaikki kysyivät erikseen) ja kun jouduin puhumaan siitä uudelleen ja uudelleen, sain asian myös omassa päässäni käsiteltyä.

* Jos henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta ei huolehdita voi pahimmillaan syntyä valtavaa vahinkoa. Epäluottamus työyhteisessö voi lisääntyä ja kaikenlainen juoruilu myös. Joku voidaan leimata esimerkiksi alkoholistiksi tai "hulluksi".
Kirjoitin ylempänä avoimuuden eduista, mutta avoimuus ei ole oikea ratkaisu kaikissa tilanteissa ja kaikille ihmisille. 

Oppimistehtävä 1c

1c. Sosiaalisen median sovellusten hyödyntäminen laboratorioalalla

Sosiaalista mediaa voisi ja ehdottomasti kannattaisi hyödyntää laboratorioalalla. Tarvitsemme kipeästi lisää työvoimaa ja opiskelijoita. Somen avulla tavoittaisimme juuri ne 15vuotiaat ja sitä vanhemmat nuoret, jotka tekevät päätöksiä opiskeluidensa suhteen. 

Laboratorioala on suhteellisen tuntematon. Verinäytteita ottavan laboratoriohoitajan osa saattaa tietää, mutta suurin osa työstämme eli näytteiden analysointi jää yleensä täysin piiloon. Lopputulos on se, että kun aletaan suunnittelemaan tulevaisuutta ei tutkintonimike "bioanalyytikko" tarkoita nuorelle mitään. Itsekin päädyin alalle vain siksi, että b-kirjain tuli valintaopasta selatessani ensimmäisten joukossa eteeni.

Ottamalla käyttöön Snapchatin voisimme todella tehdä työtämme näkyväksi. Perustaisimme Snapchat tilin Islabille (Itä-Suomen laboratorioliikelaitos). Tarkoin harkituilla snäpeillä voisi jopa kuvata näytteiden analysointia ja näytteenottoa kun vain henkilötietosuoja ja liikesalaisuus huomioidaan. Snapchat-tiliämme voisi jakaa ja mainostaa helposti kummituslogon avulla (joka siirtää käyttäjän suoraan tilillemme). Kummituslogoja voisi olla valintaoppaissa, opon esitteissä, ja oikeastaan missä tahansa paikassa tai tapahtumassa missä opiskelijoita liikkuu. Videomme olisivat informatiivisia ja mielenkiintoisia. Niissä voisi myös esitellä toiminta-aluettamme Itä-Suomea ja sen mahdollisuuksia. 

Facebook olisi hyvä lisä arsenaaliin. Sinne olisi helpompi laittaa tietoa, kuten yhteystietoja ja esimerkiksi tietoa esimerkiksi työvuoroista, avoimista työpaikoista ja esitellä tarkemmin mitä kaikkea laboratoriohoitajat tekevät.

Pidän kuitenkin Snapchatia hyödyllisempänä väylänä näistä kahdesta, koska siellä liikkuu kohderyhmämme: nuoret opiskelijat. Facebook olisi jo työelämässä oleville eli hieman vanhemmille ihmisille informatiivinen.

Sosiaalisen median sovellukset tuovat näkyvyyttä yrityksille. Sometilit mahdollistavat mainostamisen siellä missä kohdeyleisö viettää aikaansa. Lisäksi sana lähtee helposti kiertämään, koska kuvien ja videoiden jakaminen on niin helppoa. Tuntuu erikoiselta, että tällaista ei vielä juurikaan hyödynnetä laboratorioalalla.

Oppimistehtävä 1b

1b. Yritysten organisaatioiden tai järjestöjen sosiaalisen median käyttö

Valitsin kolme lehteä: (British) Voguen, People Magazinen ja DailyMail Uk:n.

Aluksi oli hyvin vaikeaa löytää SnapChatista muuta kuin yksityisiä henkilöitä, mutta hetken sitä tutkittuani aloin löytää myös yrityksiä.

Toinen sosiaalisen median sovellukseni on Facebook ja sieltä löysinkin vaivatta vaikka kuinka monia yrityksiä.

Vogue:

Snapchat soveltuu Voguelle mielestäni melkein paremmin kuin perinteinen lehtiformaatti. Vogue jakaa tarinoissaan upeita pätkiä muotinäytöksistä ja musiikki tehostaa vaikutusta. Snapchatin menoon kuuluu, että videot ovat lyhyitä, mutta niitä voi olla useampi peräkkäin. Näin on myös Voguen tarinoissa, joissa on kyselyjä, lifestyle-vinkkejä ja esimerkiksi klippejä julkkiksista, jotka paljastavat käsilaukkujensa sisällön.

Facebookissa Voguen sivut ovat huomattavasti rauhallisemmat. Facebookin sovellus on mielestäni helpompi ja selkeämpi käyttää. Sieltä löytyvät samat videot ja kuvat kuin Snapchatin puolelta. Erona on se, että hieman pidemmät videot rullaavat itsestään alusta loppuun. Snapchatissa video etenee seuraavaan klippiin vasta kun käyttäjä painaa ruutua.

Facebookissa on myös kommentointimahdollisuus, jota ihmiset käyttävät. Facebook sisältää myös paljon kuvia, joita voi selailla. 

Kun ottaa huomioon mikä Vogue on sanoisin, että Snapchat on ehdottomasti heidän brändilleen parempi vaihtoehto.

People:

People räjähtää pinkeillä kirjaimilla suoraan käyttäjän naamalle kun sivu aukeaa Snapchatissa. Tarinoissa on lyhyitä videoklippejä ja pätkiä artikkeleista. Myös People tarjoaa käyttäjälle kyselyitä ja pidempiä artikkeleita. Taustalla soi musiikkia.

Facebookissa ilme on enemmän aikakausilehden tyyliä. Kuvat ja videot ovat tutulla paikallaan ja käyttö on helppoa. Artikkeleita klikkaamalla ajautuu lehden nettisivuille lukemaan.

DailyMail:

Dailymail luottaa vetäviin otsikoihin myös sovelluksissaan. Snapchat aukeaa tarinaosioon, jossa kankut vilisevät ja ajankohtaiset sanat kuten virus ja bipolar vallitsevat. Jälleen kerran Snapchat toimii alustana erinomaisesti tälläiselle klikkiuutisoinnille. Artikkeleissa ei ole asiaa lehtipalstaa täyttämään, mutta muutaman minuutin snäppinä homma toimii erittäin hyvin. Kuvissa ei ole säästelty ja myös videoklipit mm. Italian korona-osastoilta tuovat kokemuksen iholle.

Facebook yllättää isoilla "Breaking news" otsakkeillaan. Käyttäjälle tulee olo, että nyt ollaan uutistoimituksen ytimessä ja todella ajan hermolla. Tämä oli yllättävää, sillä kahden muun lehden tapauksessa Facebook on ollut se tylsempi vaihtoehto. Kuvia ja videoita löytyy mukavasti.

Yhteenvetona voisin todeta, että Snapchat syöttää käyttäjälleen valmiiksi maustettua ja pureskeltua sisältöä kun taas Facebook on jotenkin neutraalimpi ja hitaampi vaihtoehto. Snapchat tulee iholle kun uudet tarinat aukeavat ilman sen suurempaa valintaa tai varoitusta käyttäjän hipaistua näyttöä vasemmalle. Käyttäjä ei tiedä mitä seuraavaksi tulee ja kun ruutuun aukeaa Kim Kardashianin takapuoli lähikuvassa, kokeneinkin somekäyttäjä saattaa hätkähtää.  

Facebookista on myös helpompi etsiä tietoja yrityksestä tai vaikkapa jotain tiettyä kuvaa kuin Snapchatista. Facebookissa on myös esimerkiksi yhteystiedot selkeästi ja helposti saatavilla.

Oppimistehtävä 1a

1a. Sosiaalisen median sovellukset ja palvelut

Käytän paljon sosiaalisen median sovelluksia, mutta enimmäkseen vain luen niitä. Kirjoitan itse harvemmin niihin, sillä koen ne kiusallisen julkisiksi. Esimerkiksi Twitteriä luen päivittän ja Instagramista katselen kuvia ja videoita. Facebook on ollut käytössä jo pitkään ja se onkin minulle kenties tutuin näistä sovelluksista. Muita mainitakseni Youtube ja Wikipedia ovat myös päivittäin käytössä.
Olen usein miettinyt, miksi työnantajani Islab (Itä-Suomen laboratorioliikelaitos) ei ole esimerkiksi Facebookissa. Olisi todella tärkeää saada somenäkyvyyttä, sillä nuoret opiskelujaan aloittavat ihmiset tavoittaisi helposti sitä kautta. Islabilla voisi olla oma sivu, missä esiteltäisiin niin liikelaitosta kuin toiminta-alue Itä-Suomea. Sivuilla voisi olla linkki ohjekirjaamme ja muita linkkejä esim. omakantaan (tuloksien katsomista varten) ja nettisivuillemme, joilla kerrotaan esimerkiksi yleisimpiä ohjeita laboratoriotutkimuksiin valmistautumiseen. Sivustolle voisi myös valita kuvia eri toimipisteistä: niin näytteenotto- kuin analyysipuolelta.

Päätin tutustua Snapchat-sovellukseen, koska lapseni käyttää sitä ja se vaikuttaa olevan suosittu nuorison keskuudessa.
SnapChatia voisimme hyödyntää omalla alallani (laboratorio) niin, että loisimme julkisen profiilin, jota hallinnoisi yksi tai muutama työntekijä. Profiili voisi julkaista lyhyitä, tarkoin harkittuja pätkiä, joissa esiteltäisiin työskentelyä laboratoriossa My Story-osioissa, joka on julkinen. Snäpit olisivat rentoja ja hauskoja, mutta niihin voisi myös ujuttaa tietoa.

Tietosuoja ja liikesalaisuus-asiat olisivat tietenkin etusijalla, mutta uskon että snäpeistä tulisi silti mielenkiintoisia ja ne lisäisivät nuorten tietämystä alasta. Laboratorioala on melko huonosti tunnettu. Kaikki tietävät mitä sairaanhoitajat ja lääkärit tekevät, mutta etenkin televisiosarjat kuten House tekevät hallaa alalle: laboratoriohoitajia ei koskaan näytetä vaan lääkärit tekevät labratyöt.